Archive for the 'figupelaaminen' Category

PIKKU-UKOT JA MUTANTTIHIRVIÖT VALTASIVAT YLÄKERRAN!

”Ne jyrää meitin!”

Nämä ajatukset velloivat mielessä, kun taistelin tietäni yläkerran osaston halki. Pöytätila oli kadonnut vihreän maton alle ja pikku-ukkojen armeijat riehuivat ympäri jokaista mahdollista pöytäsenttimetriä.

Verihurmaa lituskamaastossa

Lahtausta kolmeulotteisessa maastossa

Pakoyritys Kaubamajaan ei tuottanut tulosta: jopa entistä kaameammat hirviöt jymistelivät pitkin pöytää!

Kahdeksanjalkainen hirviöhevonen

Korskuva kammotuskoni

Kivi hajosi, Siru palasi

Kivi ja Siru Jo vuosien ajan on Kivi levännyt tyynenä Ropeconin infotiskin ylpeytenä ja huomion keskipisteenä, alati kiinnostuneena kaikesta ympärillään tapahtuvasta. Tuo vaitonainen veikkonen on totuttu ottamaan jo melkoisena itsestäänselvyytenä, jonka tunteet ja aivoitukset jopa kaikkein hyveellisimmätkin infotiskin työntekijät ovat tähän asti karusti sivuuttaneet.

Kiven elämä ei kuitenkaan ole ollut yhtä harmonista ja vankalle pohjalle rakennettua kuin vankkumattoman ulkomuodon perusteella saattaisi päätellä. Kiven vaikenemiseen on syynsä ja karulla ulkomuodolla aiheuttajansa.

Amorfisen mineraalin takana on vaikea lapsuus planeettamme pintakerroksia syvissä alhoissa. Myrskyisän murrosikänsä armas lohkareemme vietti puolikiinteässä muodossa sulana kivimassana, ja vasta aikuisiän kynnyksellä rauhoituttuaan se pääsi irrottautumaan teini-iän problematiikan ytimestä. Tulevaan työpaikkaansa valmistautuessaan Kivi siirtyi viettämään vähemmän syvällistä pintaliitoelämää lähempänä omia asuinsijojamme.

Tuon pinnallisen elämänvaiheen keskeytti karskimmankin figupelaajan sydäntä lämmittävä romanttinen kohtaaminen maamassojen hitaasti siirtyillessä kohti nykyisiä asemiaan: Kivi vieri yhteen sydämensä valitun, kemialliselta koostumukseltaan omastaan eroavan amorfisen massan kanssa – massan, jonka me tunnemme nimellä Siru. Pari tuntui miltei juurtuneen yhteen ja ohikiitävien vuosituhansien ajan onni vaikutti täydelliseltä.

Hamaan planeetan tuhoutumiseen saakka eivät onnentäyteiset vierekkäin vietetyt kuherrusmilleniumit saaneet kuitenkaan jatkua, sillä hiljattain julmat jäämassat tempaisivat rakastavaiset pyörteisiinsä, lopulta ohjaten heidät harjumuodostelman vastakkaisille rinteille. Näinä raastavan eron aioneina Kivi tunsi sydämensä – no, kivettyvän, eikä uskonut voivansa enää milloinkaan eheytyä tasapainoiseksi mineraaliesiintymäksi yhdessä rakastettunsa kanssa.

Mutta nyt, Loveconin vihdoin koitettua, kaikista kivin asia on vihdoinkin tapahtunut! Ropeconin cupidot ovat vihdoin kuulleet infotiskiltään kantautuvat murheentäyteiset nyyhkytykset ja onnistuneet liittämään jo iäksi kadotetuksi luullun rakkauden jälleen eheäksi. Vihdoin on Siru palautettu Kiven rinnalle conin kunniapaikalle.

Jäämmekin jännityksellä odottamaan kestoromanssin tulevia vaiheita – kestääkö näin lujalle jalustalle rakennettu liitto ja hiotuvatko sen särmät tulevain vuosituhanten saatossa. Ainakin tämänhetkiset ennusteet näyttävät sangen lupaavilta, sillä Ropeconin läheiselle parkkipaikalle on mystisesti ilmaantunut useita tonneja hienojakoista kiviainesta.