Archive for the 'gonzo journalism' Category

Katu-uskottavuuteni takana on Sofi Oksanen!

Mike & fani Yllättäen keskeltä Ropeconin tiimellystä tavoitettu goottitähti uskoutuu julkaisullemme katu-uskottavuudesta – aiheesta, joka tuskin kiinnostaa ConTextin keskivertolukijaa.

”Mä olen just keskiviikkona allekirjoittanut kustannussopimuksen mun ensimmäisestä romaanista”, paljastaa ilmaiselle julkisuudelle Jussi69:n pikkuserkku (kuvassa).

Gummerus julkaisee kirjan syksyllä 2008. Tai oikeestaan se on kesällä 2008, mut kustantajalle se on syksy”, valottaa tuore kirjailija. ”Sen nimi on Punakaneli ja kadonneet kyyneleet ja se perustuu alunperin nuortennäytelmäkäsikseen jotain vuodelta 2003. Mut siinä on kaksi tasoa, ja fantasiataso on uudempi. Sä et varmaan julkase tätä, mut se olis tällanen soundbite: ’Elsa Beskow goes punk’.”

”Mun ei ehkä pitäis sanoo tätä sulle, mut kustantajilla on kaks tapaa jolla ne lähtee markkinoimaan. Ne voi markkinoida joko kirjaa tai kirjailijaa. Mä oon se jälkimmäinen.”

”Kustantajalla on ohjelmassaan ehkä 20 kirjaa, ja niiden pitää päättää mitä ne lähtee nostaan. Kun toimittaja soittaa niille, niiden pitää päättää mikä on makein. Kirjan myyvyys ja kirjoittajan kiinnostavuus ratkaisee.”

”Tää lähti siitä että mun goottiystävä Sofi (ei kuvassa) tiesi mun kirjaprojektista ja Gummerus kysyi siltä jos se tietäis jonkun katu-uskottavan tyypin joka vois tuottaa nuorille kauhua.”

”Mulla on mustat vaatteet ja yks toimittaja on sanonu, et mä olen erityisen katu-uskottava.”

PIKKU-UKOT JA MUTANTTIHIRVIÖT VALTASIVAT YLÄKERRAN!

”Ne jyrää meitin!”

Nämä ajatukset velloivat mielessä, kun taistelin tietäni yläkerran osaston halki. Pöytätila oli kadonnut vihreän maton alle ja pikku-ukkojen armeijat riehuivat ympäri jokaista mahdollista pöytäsenttimetriä.

Verihurmaa lituskamaastossa

Lahtausta kolmeulotteisessa maastossa

Pakoyritys Kaubamajaan ei tuottanut tulosta: jopa entistä kaameammat hirviöt jymistelivät pitkin pöytää!

Kahdeksanjalkainen hirviöhevonen

Korskuva kammotuskoni

’Net societies meet in Ropecon 2007

A general picture of a meetMany RPG societies exist in the Internet in form of web rings, forums and IRC channels. Earlier cons have had sfnet.harrastus.pelit.rooli meetings, and other groups have met as well. One such society — both rpg.net forum and #rpgnet channel — met in Ropecon 2007 on Saturday afternoon.

Guests from Sweden and LithuaniaIt wasn’t the first time this group – known in an informal fashion as the ”Finnpack” –had met: the first meeting was in Ropecon 2004. This time, however, was exceptional, as it turned out that we had lured several foreigners in as well. Guests from Great Britain, Lithuania and Sweden graced the meeting with their presence.

The meeting was very jovial and various refreshments were enjoyed: from innocent soda to sinful beer and delightful white wine. Various foods were also consumed, and then the gathering made a major discovery.

Notable archaeological find

Fossilized pizzaOne of the gathering members returned from the restaurant’s counter with a remarkable find: a fossilized pizza. A major argument broke out regarding the nature of the find: one-third argued for a pizzarang (a device thrown like a boomerang), another third said that it was sharpened originally and needed a new haft to work like an axe, and the last third guessed that the remains of the ancient pizza was a sacred ritual item used in fertility rituals. An inquiry at the check-out resulted the waitress reaquiring the item, and handing an inferior, soft triangle to hungry con-goer. ConText suspects that she may have been in cahoots with the black-dressed pair of men who showed up earlier after our inquiry regarding the nature of floating objects observed earlier on Saturday morning.

Kivi hajosi, Siru palasi

Kivi ja Siru Jo vuosien ajan on Kivi levännyt tyynenä Ropeconin infotiskin ylpeytenä ja huomion keskipisteenä, alati kiinnostuneena kaikesta ympärillään tapahtuvasta. Tuo vaitonainen veikkonen on totuttu ottamaan jo melkoisena itsestäänselvyytenä, jonka tunteet ja aivoitukset jopa kaikkein hyveellisimmätkin infotiskin työntekijät ovat tähän asti karusti sivuuttaneet.

Kiven elämä ei kuitenkaan ole ollut yhtä harmonista ja vankalle pohjalle rakennettua kuin vankkumattoman ulkomuodon perusteella saattaisi päätellä. Kiven vaikenemiseen on syynsä ja karulla ulkomuodolla aiheuttajansa.

Amorfisen mineraalin takana on vaikea lapsuus planeettamme pintakerroksia syvissä alhoissa. Myrskyisän murrosikänsä armas lohkareemme vietti puolikiinteässä muodossa sulana kivimassana, ja vasta aikuisiän kynnyksellä rauhoituttuaan se pääsi irrottautumaan teini-iän problematiikan ytimestä. Tulevaan työpaikkaansa valmistautuessaan Kivi siirtyi viettämään vähemmän syvällistä pintaliitoelämää lähempänä omia asuinsijojamme.

Tuon pinnallisen elämänvaiheen keskeytti karskimmankin figupelaajan sydäntä lämmittävä romanttinen kohtaaminen maamassojen hitaasti siirtyillessä kohti nykyisiä asemiaan: Kivi vieri yhteen sydämensä valitun, kemialliselta koostumukseltaan omastaan eroavan amorfisen massan kanssa – massan, jonka me tunnemme nimellä Siru. Pari tuntui miltei juurtuneen yhteen ja ohikiitävien vuosituhansien ajan onni vaikutti täydelliseltä.

Hamaan planeetan tuhoutumiseen saakka eivät onnentäyteiset vierekkäin vietetyt kuherrusmilleniumit saaneet kuitenkaan jatkua, sillä hiljattain julmat jäämassat tempaisivat rakastavaiset pyörteisiinsä, lopulta ohjaten heidät harjumuodostelman vastakkaisille rinteille. Näinä raastavan eron aioneina Kivi tunsi sydämensä – no, kivettyvän, eikä uskonut voivansa enää milloinkaan eheytyä tasapainoiseksi mineraaliesiintymäksi yhdessä rakastettunsa kanssa.

Mutta nyt, Loveconin vihdoin koitettua, kaikista kivin asia on vihdoinkin tapahtunut! Ropeconin cupidot ovat vihdoin kuulleet infotiskiltään kantautuvat murheentäyteiset nyyhkytykset ja onnistuneet liittämään jo iäksi kadotetuksi luullun rakkauden jälleen eheäksi. Vihdoin on Siru palautettu Kiven rinnalle conin kunniapaikalle.

Jäämmekin jännityksellä odottamaan kestoromanssin tulevia vaiheita – kestääkö näin lujalle jalustalle rakennettu liitto ja hiotuvatko sen särmät tulevain vuosituhanten saatossa. Ainakin tämänhetkiset ennusteet näyttävät sangen lupaavilta, sillä Ropeconin läheiselle parkkipaikalle on mystisesti ilmaantunut useita tonneja hienojakoista kiviainesta.

LENTÄVIÄ ESINEITÄ LAUANTAIAAMUSSA!

Silminnäkijän kuvauksen perusteella laadittu kuva.Järkyttynyt conityöntekijä raportoi aamuisista kauhunhetkistään ConTextin takahuoneessa:

“Olin aamukuuden aikaan liikkellä, kun näin ne taivaalla. Kaksi valtaisaa, pyöreää suurta esinettä lipui aavemaisen hitaasti ja täysin hiljaa halki taivaan. Niissä oli keltaisia valoja ja olen varsin varma, että ihmisenkaltaisia hahmoja liikkui esineiden mukana. Välillä kuului kammottavaa kohinaa, kun nämä aeronauttiset objektit lipuivat taivaalla.”

ConTextin tieteellinen toimituskunta tenttasi conityöntekijää lisää heti kun hän oli toipunut sielullisesta shokista ja olemme vakuuttuneita siitä, että kysymyksessä ei ole humalatila, juoppohulluus, väsymyksen aiheuttamat hallusinaatiot tai Venuksen valon heijastuma suokaasusta.

Erilaisia teorioita näiden eriskummallisten palleroisten luonteesta on jo ehditty spekuloida: muutama teoria kannattaa ulkoavaruuden olentojen saapumista ostamaan itselleen kopion uusimmista roolipelituotoksista (emme ole kuitenkaan päässeet yksimielisyyteen olentojen alkuperästä) ja kilpaileva teoria väittää esineiden olevan kuumaa ilmaa, joka nousee ylös Dipolin alueelta.

Emme valitettavasti ole saaneet yhteyttä Suomen johtaviin tutkijoihin, joten joudumme tyytymään näihin hämäriin ConText-toimittajien teorioihin. Seuraavaksi yritämme ottaa yhteyttä Yhdysvaltain tutkijoihin mysteerin selvittämiseksi… hetkinen, ovella on kaksi mustaan pukuun pukeutunutta miestä, ovat varmaan ohjelmiston työntekijöitä joiden kanssa jaamme tilat, pitää päästää heidät ensin sisälle…

Aamiainen, lounas, välipala, päivällinen, illallinen, iltapala…

Lauantaiaamiainen Ropeconissa.Mitä pikku ropeltaja nauttii ravinnokseen Ropeconissa, sillä eihän pelkällä pyhällä hengellä eletä? Vastaus on ”sitä sun tätä” ja ”mihin kukkaro antaa myöten”.

Wanhat conikonkarit tietävät jo kaikki metkut: mistä saa ruokaa, mitkä syötävät säilyvät paahtavassa kesän kuumuudessa, mitä ruokia muut eivät tule ruinaamaan ja mitkä hotellit ovat parhaimpia hinta/laatu/aamiaissuhteeltaan. Tässä mielessä wanhat ovat kuin luolamiesmatriarkkoja ja -patriarkkoja.

Aloittelevat conivieraat sen sijaan usein hairahtavat mitä merkillisimpiin herkkuihin yrittäessään pitää kalvavaa nälkää poissa ja eväspussukoista löytyy ruokia, jotka eivät pidä coninkävijää pitkään vireessä, aiheuttavat hypervilkkautta ja äkillisen sokeriromahduksen.

Ohessa vinkkejä, jotka auttavat conivierasta pysymään ravinnollisesti tyydytettynä:

  • Ruoka ei säily. On jo vakiintunut totuus, että Ropecon tapahtuu +25 C helteessä, joten mitään pilaantuvaa ei pidä ottaa mukaan. Tämä tuskin tulee muuttumaan viileämmäksi tulevina vuosina, mikäli ilmastonmuutoksen aiheuttamat sääilmiöt lämmittävät Suomen ilmastoa. Älä osta suklaata tai muuta sulavaa naposteltavaa.
  • Opettele juomaan limusi/vetesi lämpimänä. Vaikka viileää juomaa on saatavilla lähikaupasta ja myyntikojuista, ei kannata luottaa sen saatavuuteen, etenkin jos conikukkaro on tiukalla. Tuo omat juomasi mukaan ja tyydy joko juomaan se lämpimänä tai hanki autoon tarkoitettu sähköllä viilennettävä kylmälaukku (verkkoadapterilla) ja leiriydy johonkin nurkkaukseen seikkailjaryhmäsi kanssa.
  • Keksi- ja energiapatukat ovat kiva juttu. Vältä ylisokerisia herkkuja, sillä vaikka ne antavat äkillisen boostin, niin sitä seuraa pian romahdus. Yritä löytää keksipatukka, jonka proteiini/hiilihydraattisuhde on enemmän proteiineihin päin. Vältä jugurtti- tai suklaakuorrutettuja patukoita helteen takia.
  • Budjetoi ruokaan ja opettele syömään budjettisi mukaan. Jos sinulla on ihan oikeaa rahaa käyttää Dipolissa sijaitsevissa ravintopisteissä, päätä tiukka päiväbudjetti, äläkä lipsu siitä. Realistinen arvio on n. 10 euroa päivässä, jos olet ruokaan sortuvainen ja 6-7 euroa, jos syöt hieman konservatiivisemmin.
  • Älä kuvittele, että pärjäät ilman ruokaa. Conissa käynti on yllättävän raskasta: boffaus, pöytäpelaus, turnajaiset, alueella yleinen pyöriminen ja yli kolmentuhannen ihmisen aiheuttama paine rasittavat yllättävin tavoin.
  • Juo tarpeeksi vettä. Vaikka limsa on kivaa, pelkkä vesi virkistää elimistöä. Kuljeta omaa vesipulloa mukanasi.
  • Hotelliaamiainen rulez. Jos olet jo sitä ikäpolvea, joka ei jaksa nukkua ns. ”common roomissa” vaan buukkaa itselleen hotellihuoneen, niin ota selvää etukäteen mitä aamiainen sisältää. Tankkaa itsesi aamulla täyteen (moni meistä conkonkareista on kehittänyt suorastaan kamelimaisen vatsan) ja voit jaksaa jopa iltaan asti pelkällä vatsavaraston ravinnolla ja satunnaisella pikkusnäkillä. Jälleen kerran — vältä helposti sulavia hiilihydraatteja, syö enemmän proteiineja ja vaikeasti sulavia kasviksia. Lihaa, munaa, juustoa, tomaattia, kurkkua, salaattia; vähemmän leipää ja pullaa. Vinkki: Sokos Hotel Tapiola Garden on halvempi kuin SAS Radisson, mutta SAS Radissonin aamiainen on kattavampi ja laadukkaampi.

Lipunmyyjät torjuivat dinosaurusinvaasion!

Gniko ei tallennu kameraanRopecon-perinteen aikoinaan aloittanut Niko ’Gniko’ Mikkanen sai tänään tuta millaisen hirvittävän, esi-isänsä kannibalisoivan geenimutaation oli sallinut kupeiltaan karata ammoisena vuonna 1994 (jKr).

”Mä en oo käynyt täällä kolmeen vuoteen” con-veteraaneista veterinaarisin selitteli info-tiskin eteen kyörättynä kriminelliepäiltynä. Ja mikäli asia olisi pulmanpoistajain ja portinvartijain päätettävissä, miestä ei nähtäisi Dipolissa  vastaisuudessakaan.

”Mä tarvin viikonloppurannekkeen mutta mun nimee ei ollu listassa”, alati yrmeä-äänisemmäksi käyvä muinaisjäänne tilittää kohteluaan con-kerberosten nöyrryttämänä.

”Millä sä perustelet et sulla pitäis olla vapari”, jatkaa infotiskin työntekijä pompotustaan. ”Perustin tän conin”, huokaa Mikkanen.

Pikkuserkkuni 69 laukaisi urani!

Mike69X-lastennäytelmäkirjailija, X-roolipelikirjailija, X-roolipelitaiteilija ja nykyinen rocktähti Mike Pohjola vilkaisee olkansa yli, madaltaa ääntään, kumartuu laatulehtitoimittajan puoleen ja kuiskaa luottamuksellisesti: ”Jussi69 on mun pikkuserkku.”

”Meillä ei silleen ole varhaisia yhteisiä lapsuusmuistoja hiekkakakkujen ääreltä, me tavattiin ekaa kertaa pari vuotta sitten sukukokouksessa”, tilittää käheä-ääninen roolipelirocktähti. ”Mutta totta kai tällä jutulla on juuret pidemmällä. Se alkoi kun Lyyli Pohjola meni naimisiin Eugen 69:n kanssa.”

”Mutta niistä sukujuhlista?”, yrittää glamour-keskittymistä harvinaisen lyhytsanaiseksi häkeltynyt toimittaja sopertaa. ”Niin. Jussi tuli myöhässä.” Starojen tunneside on selvästikin läheinen, sillä Pohjola liikkuu jo etunimipohjalla.

”Sehän siinä tosin oli, että mun silloinen seuralainen sanoi, että siitä hetkestä lähtien mä olin vain paikan toisiks gootein”.

Enää ei tarvitse ihmetellä miten Pohjolan uuteen huimaan nousuun siivittäneen uutuusteoksen, Tähti-roolipelin aihevalinnaksi ovat muokkautuneet juurikin tyttöbändit. Ilmiselvästi kyse on kostosta.

”We’re on a mission from ConText”

One of the ways to get into this famous ’con is to wrap up your sleeves and get to work; you can be a troubleshooter, info worker, or some other slave who actually busts his or her ass while lugging tons of stuff from Ropecon’s storage and sets up the place while whips scours their tender hide, and People Above shout orders. (May or may not be exaggerated for effect. I shall find out as I plan to interview these hard-working grunts.)

OR, you can be a lazy bum with an apt description of ”pencil-necked geek” or ”couch-potato”, and become a ConText worker.  You get to sit on your arse and talk bollocks, interview guests of honor and just be plain lazy.

Or is it so? I shall find out, again.

Let me introduce myself, so you know who to blame when your innocent words are plastered all over ConText blog and printings: I’m Heli Kinnunen, Ropecon veteran (12th time already!), but you may have encountered me in the ’net under another nick, such as Lolth, Darkelf or Skiriki.

For several years I’ve worked in GM Info, arranging tables for players and GMs alike, but this time I decided to go ”easy” and hop to write some stuff for ConText — serious and non-serious text alike. Most of my loopy ravings will be in English, a chunk of interviews as well and the rest should be in Finnish. Use the category tags. The tags are your friends, just like the Computer.

Sweet. I shall ambush innocent and unwary ’con goers in a jiffy. I have a camera, tape recorder, and microphone, and I’m not afraid of using them!

*click* Smile! You’re in ConText camera!