Info penseili öisille tanssijoille!

Dipolin käytävällä nököttää outo näky: pääkaupunkiseudulla toimivien hörhöyhdistysten markkinointipöytien keskellä vaanii pahaa-aavistamatonta kulkijaa Oulun Interaktiivisten eläytyjien monipäinen presenssi. Vielä sunnuntain iltapäivänäkin pöydän ääressä istuu innokas joukko pitkänmatkalaisia.

”Ei me silleen ketään olla täällä värväämässä”, tilittää OIEI:n yhdistysaktiivi Mikko Heikura. ”Vaikka on täällä vastaan tullut muutama oululainenkin, jotka ei vielä olleet kuulleet meistä.”

”Ei meillä täällä niin suunniteltuja ohjelmanumeroita ole, ne vaan tapahtuu. Viime yönä me pistettiin pystyyn tanssishow”, paljastaa Heikura ja vetää esiin klo 01.15 alkaneita karkeloita markkinoivan plakaatin. ”Me esiteltiin näitä ja pyydettiin ihmisiä osallistumaan ja mukaan lähti tollaset 50 henkeä. Tisseilläkin mainostettiin. Kyllä me pyydettiin kuuluttaa vielä keskusradiossa, mutta infotiskillä sanottiin että eiköhän toi teidän juttu ole jo tähän mennessä aika hyvin tiedossa.”

Ilmoitettuun aikaan Dipolin öisillä käytävillä nähtiinkin kymmenien tanssivien koomailijoiden hytkyvä massa, joka eteni pitkänä letkana niin saksalaisen marssimusiikin kuin vieläkin riehakkaamman biitin tahdissa. Tässä asiassa ei kuitenkaan tarvitse tukeutua pelkästään ConTextin sanalliseen todistukseen, vaan Riikka Kaupin videoimat tanssiesitykset on jo sunnuntain aamuyöstä ehditty tallentaa YouTube-palveluun, tietenkin. Tämänvuotisen Ropeconin ensimmäisenä julkistetut tuubitallenteet löytyvät kätevästi hakusanoilla ”Ropecon 2007”.

Kuka pelkää ja ketä?

Jo moniaita vuosia on Otaniemi sulkenut roolipelaajat kelmeiden teekkarikäsivarsiensa huomaan ja valistanut lempeät kampuskasvonsa harrastajakentän kaikkinaiselle asujaimistolle. Mitä perustarpeita pelikansa on tarvinnut, niitä on Otakuniemi tarjonnut (kenties jokavuorokautista henkilökohtaisen hygienian pakkopäivitystä lukuun ottamatta).

Niin vakaaksi on paikallisen infrastruktuurin ja con-organisaation välinen symbioosi kasvanut, että nykyisellään jopa Ropeconin ohjelmavihkonen tohtii mainostaa insinööritalvehtimossa tarjolla olevia peruspalveluita.

Tänä vuonna conin-kävijän ohjeistuksen vuolaat ylisanat joutuivat kuitenkin kohtaamaan karun todellisuuden nyrkiniskun keskelle herkän roolipelaajanuoren hentoista nenärustoa. Ikään kuin aavistaen että Dipolin ilmastoinnin jokavuotisen pettämisen seuraukseni alati aromaattisemmiksi yltyvät pelaajamassat ovat jälleen jylisten vyörymässä kohti suojatonta Rautakirjan etähaaraketta on kioskiyrittäjä päättänyt etsiä lopullisen ratkaisun nörtti-invaasion torjumiseksi.

Älkäämme siis enää eläkö siinä harhauskossa, että roolipelaaminen olisi vaaraton ja uhriton harrastus.

No Sleep Till Dipoli

Conia edeltävä aika käy tekijöilleen sitä rankemmaksi mitä lähemmäksi roolipelitapahtuma lonnii. Pikainen kyselytutkimus paljasti, että yksikään haastatelluista conitean jäsenistä ei ollut kyselyä edeltävänä yönä saavuttanut EU-standardien mukaista unimäärää.

Parhaiten pullat olivat uunissa pääjärjestäjän puolikas Sami Nikanderilla, joka oli luukuttanut silmäluomiaan kutakuinkin neljännesvuorokauden. Kuuden tunnin unoset oli siemaillut myös ohjelmavastaava Heidi Westerlund. Toinen pääjärjestäjä Jukka Seppänen kerskasi pärjänneensä viidellä tunnilla, mutta miehen jäätyä kiinni peräti kuuden tonnin unihiekkaerän tilaamisesta con-paikalle moisen kehuskelun uskottavuus lähenteli nollaa.

Huomattavasti uskottavampi väite irtosi työvoimavastaava Emilia Hjelmiltä, jonka tuskantäyteinen ilme kumpusi suoraan valvehoureen rajamailta. Kuva ei valehtele – conitean väsynein tapaus oli löytynyt.

Gallup-tutkimuksen pienimuotoisuudesta huolimatta se johtaa meidät karmaisevan paljastuksen äärelle: conia todellakin tehdään (uni)vajaalla pakalla.