Archive for the 'pöytäpelaaminen' Category

Mike Pohjola: kaikki roolipelit ovat poliittisia

roolipelipoliitikko PohjolaMike Pohjolan Tähti-roolipelissä pelihahmot ovat suositun mutanttityttöbändi Evolutionin jäseniä vuoden 2017 synkeässä Suomessa, jossa vallasta kamppailevat suuret pörssiyhtiöt ja vasemmistovihreä hallitus.

Tähti pyörii tyttöbändin keikkojen, deittailun ja levybisneksen ympärillä. Lähtökohta on rajattu, mutta kirjoittajan mukaan tämä ei ole pelaamiselle rajoite vaan pikemminkin etu. Hänen mukaansa roolipelin on kohdennuttuva johonkin.

– Tämä on roolipeli, ei maailmakuvaus, Pohjola toteaa.

Pohjolan tarkoituksena on ollut tehdä hauska peli, mutta toisaalta pelin synkkä maailma ihmisoikeusloukkauksineen antaa mahdollisuuden käsitellä bändielämän kautta yhteiskunnallisempia teemoja kuten sananvapautta, median valtaa, julkisuuden painetta ja uskontoja.

– Jos bändin jäsen on esimerkiksi treffeillä Nokia mission lahkolaisen kanssa, tämä antaa mahdollisuuden käsitellä uskontoaihetta, hän selittää.

Mike Pohjolan mukaan kaikki roolipelit ovat enemmän tai vähemmän poliittisia, suurin osa tosin tiedostamattaan.

– Esimerkiksi Dungeons and Dragons edustaa libertaari-kapitalistista maailmankuvaa, johon kuuluu ajatus loputtomasta kasvusta ja rahan haalimisesta, hän arvioi.

Pohjola pitää itseään roolipelitaiteilijana. Aiemmin esimerkiksi teatterikäsikirjoituksia ja Myrskyn aika -pelin tehnyt kirjoittaja on myös tehnyt roolipeliteoksia taidefestivaaleille ja suhtautuu roolipeleihin varteenotettavana taidemuotona.

Hänen mielestään taiteilijalla on nimenomainen velvollisuus tuoda esille sellaisia arvoja, jotka eivät ole yhteiskunnassa vallitsevina. Pohjolalle tällaisia arvoja ovat feminismi, sosialismi, luonnonsuojelu ja arvoliberalismi. Pelintekijöille hän esittää kaksi toivomusta.

– Ensinnäkin: olkaa poliittisia ja tehkää pelejä joilla on vaikutusta. Toiseksi: tehkää kivempia pelejä.

Roolipelikirja – mitä sanoo tekijä?

Jukka Särkijärvi, toinen syyllisistäRopeconissa myyntiin vihdoin ja viimein ilmestyi kirja, joka tunnetaan proosallisella nimellä “Roolipelikirja”. ConTextin toimituksen käsiin oli eksynyt yksi kappale teosta ja toimittaja on kirjoittanut jo oman näkemyksensä opuksesta. Mutta mitä sanoo itse tekijä (tai ainakin toinen heistä)..? Tomitus suoritti kirjailijakaappauksen koppiinsa!

Mikä oli tämän kirjan tarkoitus? Mihin tarpeeseen se oli kirjoitettu?
“Kustantaja otti yhteyttä kirjan kirjoittamisesta. Kirjan tarkoituksena oli kattaa kaikki merkittävät – joka toki on subjektiivinen näkemys – roolipelit, joista on olemassa uusin, myynnissä oleva painos. Kirja on kirjoitettu luettelomaiseksi siitä syystä, että se on tarkoitettu kirjastojen käyttöluetteloksi, eikä sen olekaan tarkoitus olla yleinen kirja roolipelaamisesta. Kustantaja tilasi meiltä luettelon ja kirjoitimme luettelon.”

Miten suhtaudut kritiikkiin?
“Osa kritiikistä on osunut kohteeseensa: omasta mielestäni kirjan lopullinen toimittaminen oli heikkoa johtuen ajan vähyydestä. Roolipelikirja kirjoitettiin kuudessa kuukaudessa ja julkaisuajankohdaksi haluttiin luonnollisesti Ropecon.”

Mitä haluat sanoa kirjastasi?
“Tämä on siis hyvin kontroversiaalinen kirja, joten kannattaa siis ostaa se ja katsoa mistä kiistellään…”

Miksi Forgelaisuus on niin ylivertainen näkokanta?

Pelinjohtajan FIATForgelaisuus määrittelee vihdoinkin ainoan Oikean tavan roolipelata. Aiemmin sanottiin, että ei muka ole oikeaa tapaa roolipelata, mutta nyt se on kuitenkin todistettavasti löytynyt!
Old school -pelinjohtajat vain yksinkertaisesti ovat paskoja pelinjohtajia ja old school -pelit ovat paskoja pelejä. Onneksi olin riittävän nuori ja kaunis, että en lainkaan joutunut harrastusta aloittaessani Old school -pelinjohtajien vallanhimoisen ja sadistisen fiatin kohteeksi. Säälin syvästi niitä hiukan vanhempia naisia, jotka tuohon kurimukseen aikoinaan joutuivat, ja joilla varmasti on vaikeaa nousta sieltä ylös Forgelaisuuden aurinkoon.
Tämän huomaa edelleenkin myös Ropeconin ohjelmasta. Lähes kaikki pöytäpelaamiseen liittyvä ohjelma on, mahdollisesta modernismin valeasusta huolimatta, läpikotaisin Old school -fiatin kyllästämää. Conia järjestämässä kun on erityisen runsaasti näitä keski-ikäisiä, eri tavoilla sceneen ja Old school – miehiinsä tavallaan pettyneitä naisia.
Ei ”nopaton pelisysteemi” muutu Old schoolista Forgelaisuudeksi, vaikka nopat puuttuvat. Forgelaisuus ei ole ”pelisysteemi”, joka jo terminä saa aikaan hairahtumisen Oikealta polulta. Eikä sekään, että tehdään peli jonkun kirjan juonesta, tee pelistä Forgelaista. Forgelaisuutta on tietysti turha selittää auteur-pelinjohtajalle, mutta yritetään nyt vielä kerran. Valitettavat tulokset (silmät kiinni, sormet korviin ja lallatusta, ettei oma pieni korttitalo vain horju yhtään) on kuitenkin jo moneen kertaan havaittu.

Forgelaisessa pelitavassa on aina luova agenda, joka takaa konfliktien ja intressien haasteasetelman puitteissa intentiokiistojen eksplisiittisen ratkaisun. Kerrontavalta kohdistuu hahmojen kohtaamaan tilanteeseen kohtauksen puitteissa. Haasteasetelma tuo myös auteur-pelinjohtajilta täysin kokematta jäänyttä luonnetta, syvyyttä ja motivaatiota pelin antagonisteihin.

Pelin kulku taataan myös herrasmiessopimuksella. Erityisesti kerrontavastuun jakaminen onkin Old school -pelinjohtajille pelottava ajatus. Ettäkö heidän fiatinsa ei ratkaisisikaan peliä?! Mutta Forgelaisessa pelissä ei ole mitään virkaa auteur-pelinjohtamisella, pelinjohtajan fiatilla ja gamismilla.

Nämä kaikki ovat tietenkin Old school -väelle niin rohkeita ajatuksia, että he eivät voi edes keskustella niistä ahdistumatta pahan kerran. Ja kuka tahansa hakkerihan voi aina ryhtyä teoreetikoksi, mutta analysoija onkin sitten jo ihan toista!

Eowyn ❤

– vakiokirjoittajamme herkän viestin välitti Niilo Paasivirta.

Ostaisitko tuotekuvaston?

Suomalainen roolipelikustantaminen eli monta vuotta hiljaiseloa kunnes vuosikymmenen alussa suomalaisia roolipelejä ja roolipelien yleisteoksia alkoi jälleen ilmestyä.

Uusin tulokas, Jukka Särkijärven ja Kaj Sotalan Roolipelikirja esittelee itsensä hyödyllisenä roolipelien hakuteoksena, josta hyötyisivät niin kokeneet kuin aloittelevatkin pelaajat, mutta lupaus ei aivan tule lunastetuksi.

Kirjassa on lyhyt perustason johdatus roolipelaamiseen ja noin viidenkymmenen suomen- tai englanninkielisen roolipelin esittelyt. Aloittelijoille suunnattu johdantoluku on hiukan epätasainen, mutta siihen sisältyvät genrekuvaukset lienevät aloittelijoille hyödyllisiä.

Kirjan pääosan muodostavat roolipeliesittelyt ovat sinänsä kompakteja esityksiä pelien maailmasta ja sääntöjärjestelmistä, mutta kokonaisuutena kirja vaikuttaa pikemminkin tuotekuvastolta, jollaisen voisi poimia mukaansa pelikaupasta, mutta josta ei välttämättä halua maksaa 28 euroa.

Kirjan on kustantanut BTJ Kustannus, jolta on viime aikoina ilmestynyt myös Mikko Saaren Uudet lautapelit ja Ville Vuorelan Pelintekijän käsikirja.

Jukka Särkijärvi ja Kaj Sotala: Roolipelikirja (BTJ Kustannus 2007)

Pikkuserkkuni 69 laukaisi urani!

Mike69X-lastennäytelmäkirjailija, X-roolipelikirjailija, X-roolipelitaiteilija ja nykyinen rocktähti Mike Pohjola vilkaisee olkansa yli, madaltaa ääntään, kumartuu laatulehtitoimittajan puoleen ja kuiskaa luottamuksellisesti: ”Jussi69 on mun pikkuserkku.”

”Meillä ei silleen ole varhaisia yhteisiä lapsuusmuistoja hiekkakakkujen ääreltä, me tavattiin ekaa kertaa pari vuotta sitten sukukokouksessa”, tilittää käheä-ääninen roolipelirocktähti. ”Mutta totta kai tällä jutulla on juuret pidemmällä. Se alkoi kun Lyyli Pohjola meni naimisiin Eugen 69:n kanssa.”

”Mutta niistä sukujuhlista?”, yrittää glamour-keskittymistä harvinaisen lyhytsanaiseksi häkeltynyt toimittaja sopertaa. ”Niin. Jussi tuli myöhässä.” Starojen tunneside on selvästikin läheinen, sillä Pohjola liikkuu jo etunimipohjalla.

”Sehän siinä tosin oli, että mun silloinen seuralainen sanoi, että siitä hetkestä lähtien mä olin vain paikan toisiks gootein”.

Enää ei tarvitse ihmetellä miten Pohjolan uuteen huimaan nousuun siivittäneen uutuusteoksen, Tähti-roolipelin aihevalinnaksi ovat muokkautuneet juurikin tyttöbändit. Ilmiselvästi kyse on kostosta.