Ropeconin perintö

Toisinaan jotkut uskossansa heikot con-visitöörit ovat ilmaisseet huolensa Ropeconin karnevalisoitumisesta. Con olisi muka muuttunut ryppyotsaisista asianpuhumiskinkereistä kepeäksi iloitteluksi, johon tullaan tapaamaan kavereita ja pitämään hauskaa. Nykymuotoisesta karnevaaliconista ei kuulemma jää minkäänlaista pysyvää, konkreettista perintöä.

Kyllä voikin jäärä olla väärässä. Nykyäänhän con jättää jälkeensä paitsi käsin- myös hajureseptorein kosketeltavan konkreettista perimää. Palvelu on pikemminkin radikaalisti parantunut, sillä ennen tämä roolipeli-DNA jäi pelkästään con-vieraiden haltuun. Nykyisin se sentään leviää koko Otaniemen alueelle.

Pulmanpoiston todelliset kasvot?

Tähän saakka con-organisaatio on pyrkinyt antamaan pulmanpoistajistaan rauhanomaisen, ellei peräti ystävällisen vaikutelman – asiakkaita on suorastaan kehotettu kääntymään pulmanpoiston puoleen apua tarvitessaan. Mutta onko totuus tuon con-organisaation sisäisen, suljetun organisaation takana sittenkin tätä ylevää PR-maalailua karumpi?

Tällaisilta mielenrauhaa järkyttäviltä mietteiltä on vaikea välttyä selatessaan Flickr-verkkopalvelun ropecon-korvamerkittyä materiaalia. Oheinen järkyttävä otos tuo elävästi mieleen taannoisen Kontulan ostoskeskuksen vartijoiden pahoinpitelyskandaalin. Mitä kauhuja kätkeytyykään tämän paljastavan näpsäyksen taakse? Välikohtauksen taustoista tietoisia lukijoita pyydetään ottamaan viivytyksettä yhteyttä ConTextin toimitukseen. Asia ei saa jäädä tähän!

Saatamme vain toivoa, että nyt epäilyksenalaiseksi joutunut organisaatio ei saa vihiä paljastavan otoksen kuvaajasta.

Kuva ja juttuvinkki: Suvi Korhonen

Flegmatisoituneet geriatrit tylsistyttävät pulmanpoistajat

Tuore raportti Ropeconin pulmanpoistajien yöllisistä kokemuksista on tavallistakin karumpaa koettavaa. Narukätisiä roolipelaajaolmeja ei ole perinteisesti pidetty sykkivän yöelämän aivan karismaattisimpina kiintotähtinä, mutta aiempina vuosina conissa on pystytty sentään edes alkeellisimpaan öiseen pahantekoon.

Tämänaamuisista löydöksistä valitettavista vaikuttavin oli öinen neronleimaus, jossa WC:n käsipyyheautomaatin kankainen sisältö oli leikattu poikki ja sijoitettu takaisin paikoilleen luomaan valheellista turvallisuudentunnetta normaaliseen tapaan edelleen toimivasta käsipyyheautomatiikasta. Kun aamun ensimmäinen onneton käsienkuivaajakokelas sitten lähestyi kangaspyyhkeen seireenilaulua ja pyöräytti tuoreen pyyhkeenpätkän framille, automaatin koko pyyhevaranto purkaantui toiletin kaakeleille.

Mitään tätä yksittäistä käsityön taidonnäytettä vakavampaa rikettä eivät pulmanpoistajat olleet koko Dipolin alueella havainneet. Ainoa muu raportissa mainitsemisen arvoinen häiriötekijä olivat yön hämärinä tunteina paikalla parveilleet känniääliöt, mutta koska kyse oli osittain teekkareista, vertautui välikohtaus väistämättömään luonnonvakioon, josta ei ole merkkipaaluksi järjestyksenvalvojan urakehityksessä.

Haastattelemamme pulmanpoistaja Toni Korlee ei ole jäänyt suremaan conin-kävijöiden tyyntymistä, vaan on kehittänyt selityksen tapahtumien tänä vuonna saamalle flegmaattiselle käänteelle. Tilitys on karua kuultavaa erityisesti pidempiaikaisille Dipolin kesävieraille: ”Conin keski-ikä on nousussa. Vanhana ei jaksa riehua.”